Pitkästä aikaa

No huh huh kun tuo aika menee niin nopeasti. Huomasin, että olin päivittänyt tätä blogia viime vuonna, hyi minua... Ja tähän kootut selitykset: siksi koska mutta ehkä ja toisaalta taas...

Ja sitten asiaan...

Vointini alkoi mennä tasaisen hitaasti huonompaan tässä syksyn mittaan enkä enää pystynyt lähtemään liikenteeseen ilman kävelykeppiäni. Kotona raahustin miten sattuu, mutta ulos lähtiessä keppi oli otettava mukaan, sen verran pahasti tuo oikea jalka raahasi perässä (eikä jatkuva huimaus auta asiaa). Kuitenkin eteenpäin pääsee, eri asia millä tavoin ja millä nopeudella.

Joulukuussa kävin lopultakin sopeutumisvalmennuskurssin, eihän tuosta diagnoosista ollut kulunut kuin reilut viisi vuotta. Toisaalta, en kyllä aikaisemmin ollut valmis edes harkitsemaan menemistä sinne. Nyt asiat olivat jo toisin, olin jo päässyt hyväksymisvaiheen yli ja pystyin lähtemään. Enkä katunut, se oli kokemuksena todella upea.

Ja tällä hetkellä voin itse asiassa hyvin. Olen läpikäynyt testejä syväaivostimulaattoria (DBS) silmällä pitäen ja vähän aikaa sitten aloitin syömään levodopaa (Sinemet), lääke, jota toivon, etten tarvitse vielä kauan syödä. Mutta vaikutukset ovat olleet mahtavia, en esimerkiksi tarvitse enää kävelykeppiäni, käsiala on palautunut normaaliksi ja virtaakin riittää taas enemmän!

Jos vaikka saisi päivitettyä tätäkin useammin... In your dreams maybe o.O

Optimistinen taksikuski

Tuli tässä mieleeni kerta, kun käytin taksipalveluita hyväkseni (mitä luultavammin linja-autosta myöhästymisen vuoksi). Tyypillistä tuuriani oli, että kauheasti jo myöhässä ollessani minut kyytiin ottanut taksi oli aivan suunnattoman hidas!

No, kaiken huippu oli kuitenkin kuskin loppukommentti (olin maininnut parkkiksestani), hyvää tarkoittava, mutta... Hän nimittäin toivotti minulle pikaista paranemista. Tämä sai minut hetkeksi häkeltymään, mutta sitten hymyilin hänelle ja sanoin kiitos...

Optimistinen kaveri...

Pitkästä aikaa

Viime kirjoituskerrasta onkin sitten jo vierähtänyt tovi. Joulukiireet ovat tietysti pääsyynä, mutta nykyään minulle tulee hetkiä/kausia, jolloin minun on suljettava itseni kaikelta. Maailmani supistuu esimerkiksi vain kirjojen lukemiseen enkä pidä yhteyttä juuri keneenkään, en kestä mitäään uutta enkä todellakaan ole vastaanottavainen. Sitten kun tämä menee ohi, olen taas täynnä tarmoa, noh, niin paljon tarmoa kuin parkkikselle on mahdollista ;)

Miltäs muuten uusi ulkonäkö tässä blogissa näyttää?

Perjantai-ilta

Päätin pikaisesti (heh heh) käväistä läheisellä huoltoasemalla hakemassa "perjantaipulloni", toisin sanoen 1,5 l cokispullon. No, ainahan sitä saa haaveilla käyvänsä nopeasti jossakin...

Oikea jalka leikkii olevansa kiviriippa ja haluaa vain raahautua perässä. Tämän lisäksi molemmat jalat ovat turvoksissa niin, että norsun töppöset kuvaisivat niitä parhaiten. Hyvin alkaa tämäkin kauppareissu... Sitten kun siis olin tapellut lenkkarit puoliväkisin jalkoihini.

Kadulla on hiljaista, vain kolme tyttöä kiirehtii jonnekin. Mukavaa kävellä yksin, ei meinaa nimittäin ihan suoraan sujua tuo askeltaminen. Aivan kuin olisin ottanut muutakin kuin puolukkamehamehua. Yritän saada lihaksiani rennoiksi...

Kaupassa on onneksi hiljaista ja saan rauhassa hoiperralla hyllyjen välissä. Kassalle tullessa saan kuitenkin toisen ihmisen taakseni, tyypillistä. Noh, vapisten ja täristen siitäkin selvitään, en tiedä kuvittelenko vai katsooko myyjä minua tavallista pidempään.

Kotiin takaisin hoipertaen. Väsyttää taas niin p..keleesti... Mutta nyt on sentään suklaata ja cokista ;)


Hopis

Päivän helmi... eiku helmet ;)

Dopamiinista

Ei se ihme ole jos teen montaa asiaa yhtä aikaa:

Dopamiini
Dopamiinin tuotanto on liian vähäistä keskittymisvaikeuksissa ja Parkinsonin taudissa. Dopamiini on ´toimintahormoni´, joka parantaa aivojen kykyä keskittyä käsillä olevaan tehtävään ja auttaa ihmistä toimimaan järjestelmällisesti ja organisoidusti. Skitsofreniassa taas dopamiinia syntyy liikaa. Dopamiini sitoutuu reseptoriinsa nopeasti ja se voi myös irrrota siitä nopeasti edellyttäen, että sen pitoisuus synapsissa on riittävän suuri. Eri lääkeaineet vaikuttavat dopamiiniin kovin eri tavoin. Jotkut lääkkeet lisäävät dopamiinia estämällä sen takaisinottoa, jolloin sitä jää synapsiin. Näin tekevät mm. kokoaiini ja metyylidifenaatti (Ritalin), jota käytetään ADHD:n ja skitsofrenian hoidossa.
http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=13


Hopis

Potilas

Minä en osaa ajatella itseäni potilaana enkä tunne itseäni sairaaksi. Vartaloni kaikki osat eivät toimi kuten pitäisi, mutta se on nyt vaan jotakin mikä tulee aina mukana olemaan. Miten tämän nyt muotoilisi... Minulla on Parkinsonin tauti, mutta miksi minun pitäisi antaa sen lannistaa?

... ikään kuin se aina onnistuisi positiivinen ajattelu, mutta silti...