Parkinsonin tauti mukana matkassa


My life with Parkinson's disease... How to do it? My way: stubborn attitude mixed with humor, tears, friends and "enjoy your life now, not later "when you have time"...


glitter-graphics.com




keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Pitkästä aikaa

Viime kirjoituskerrasta onkin sitten jo vierähtänyt tovi. Joulukiireet ovat tietysti pääsyynä, mutta nykyään minulle tulee hetkiä/kausia, jolloin minun on suljettava itseni kaikelta. Maailmani supistuu esimerkiksi vain kirjojen lukemiseen enkä pidä yhteyttä juuri keneenkään, en kestä mitäään uutta enkä todellakaan ole vastaanottavainen. Sitten kun tämä menee ohi, olen taas täynnä tarmoa, noh, niin paljon tarmoa kuin parkkikselle on mahdollista ;)

Miltäs muuten uusi ulkonäkö tässä blogissa näyttää?

perjantai 11. marraskuuta 2011

Perjantai-ilta

Päätin pikaisesti (heh heh) käväistä läheisellä huoltoasemalla hakemassa "perjantaipulloni", toisin sanoen 1,5 l cokispullon. No, ainahan sitä saa haaveilla käyvänsä nopeasti jossakin...

Oikea jalka leikkii olevansa kiviriippa ja haluaa vain raahautua perässä. Tämän lisäksi molemmat jalat ovat turvoksissa niin, että norsun töppöset kuvaisivat niitä parhaiten. Hyvin alkaa tämäkin kauppareissu... Sitten kun siis olin tapellut lenkkarit puoliväkisin jalkoihini.

Kadulla on hiljaista, vain kolme tyttöä kiirehtii jonnekin. Mukavaa kävellä yksin, ei meinaa nimittäin ihan suoraan sujua tuo askeltaminen. Aivan kuin olisin ottanut muutakin kuin puolukkamehamehua. Yritän saada lihaksiani rennoiksi...

Kaupassa on onneksi hiljaista ja saan rauhassa hoiperralla hyllyjen välissä. Kassalle tullessa saan kuitenkin toisen ihmisen taakseni, tyypillistä. Noh, vapisten ja täristen siitäkin selvitään, en tiedä kuvittelenko vai katsooko myyjä minua tavallista pidempään.

Kotiin takaisin hoipertaen. Väsyttää taas niin p..keleesti... Mutta nyt on sentään suklaata ja cokista ;)


Hopis

maanantai 7. marraskuuta 2011

Dopamiinista

Ei se ihme ole jos teen montaa asiaa yhtä aikaa:

Dopamiini
Dopamiinin tuotanto on liian vähäistä keskittymisvaikeuksissa ja Parkinsonin taudissa. Dopamiini on ´toimintahormoni´, joka parantaa aivojen kykyä keskittyä käsillä olevaan tehtävään ja auttaa ihmistä toimimaan järjestelmällisesti ja organisoidusti. Skitsofreniassa taas dopamiinia syntyy liikaa. Dopamiini sitoutuu reseptoriinsa nopeasti ja se voi myös irrrota siitä nopeasti edellyttäen, että sen pitoisuus synapsissa on riittävän suuri. Eri lääkeaineet vaikuttavat dopamiiniin kovin eri tavoin. Jotkut lääkkeet lisäävät dopamiinia estämällä sen takaisinottoa, jolloin sitä jää synapsiin. Näin tekevät mm. kokoaiini ja metyylidifenaatti (Ritalin), jota käytetään ADHD:n ja skitsofrenian hoidossa.
http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=13


Hopis

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Potilas

Minä en osaa ajatella itseäni potilaana enkä tunne itseäni sairaaksi. Vartaloni kaikki osat eivät toimi kuten pitäisi, mutta se on nyt vaan jotakin mikä tulee aina mukana olemaan. Miten tämän nyt muotoilisi... Minulla on Parkinsonin tauti, mutta miksi minun pitäisi antaa sen lannistaa?

... ikään kuin se aina onnistuisi positiivinen ajattelu, mutta silti...

Laiska sunnuntai vai käynnistymisvaikeuksia?

Joskus on vaikea sanoa kummasta on kyse... Harmaan synkkä päivä, sunnuntai, sohva ja hyvä kirja. Ajatus siitä, että pitäisi nousta ja tehdä jotain ei kiehdo pätkääkään. No, pääsinhän minä sentään sohvalta tähän tietokoneelle...

Vapisuttaa taas niin pirusti. Varmasti saisin vispattua kermavaahdot pariin täytekakkuun. Tekisi niin mieli käydä lähikaupassa ostamassa jotakin hyvää (=suklaata), mutta oikea jalka raahaa tänään aika pahasti. Pitäisi varmaan kokeilla niitä ehdotettuja "vaihtoehtoisia kävelytapoja". Vieläkin jaksan ihmetellä miksi juokseminen on helpompaa kuin kävely!

Kyllä minä luulen, että suklaa voittaa. Kunhan saisi itsensä ylös ja liikkeelle...


Hopis

lauantai 5. marraskuuta 2011

Ruusu Deviantart-galleriastani



Tämä ruusu on galleriastani Deviantar-sivuilla. Nimeni siellä on EverNightRising..

Jaa, mitäs sitä ensin kirjottaisi...

Ajattelin tehdä blogin, jossa kerron kokemuksistani ja ajatuksistani Parkinsonin taudista, erityisesti siitä miltä tuntuu sairastua jo alle kolmekymppisenä sairauteen, joka mielletään "vanhojen miesten taudiksi".

Mikä tulee ensimmäisenä muuten mieleen, kun näkee kadulla epävarmasti kävelevän goottitytön, joka linja-autoa odottaessa melkein nukahtaa seisaalleen? Niinpä, Parkinsonin tauti tuskin ensimmäisenä tulee mieleen.

Blogista vielä sen verran, että esimerkiksi tuo nimi "Hopeapajun katveessa" tulee Parkkispaikalla käyttämästäni nimestä Hopeapaju, tai Hopis nykyään ;)

Tällaista nyt näin aluksi :)

:)
Jalokivikyynel/Hopis