Perjantai-ilta

Päätin pikaisesti (heh heh) käväistä läheisellä huoltoasemalla hakemassa "perjantaipulloni", toisin sanoen 1,5 l cokispullon. No, ainahan sitä saa haaveilla käyvänsä nopeasti jossakin...

Oikea jalka leikkii olevansa kiviriippa ja haluaa vain raahautua perässä. Tämän lisäksi molemmat jalat ovat turvoksissa niin, että norsun töppöset kuvaisivat niitä parhaiten. Hyvin alkaa tämäkin kauppareissu... Sitten kun siis olin tapellut lenkkarit puoliväkisin jalkoihini.

Kadulla on hiljaista, vain kolme tyttöä kiirehtii jonnekin. Mukavaa kävellä yksin, ei meinaa nimittäin ihan suoraan sujua tuo askeltaminen. Aivan kuin olisin ottanut muutakin kuin puolukkamehamehua. Yritän saada lihaksiani rennoiksi...

Kaupassa on onneksi hiljaista ja saan rauhassa hoiperralla hyllyjen välissä. Kassalle tullessa saan kuitenkin toisen ihmisen taakseni, tyypillistä. Noh, vapisten ja täristen siitäkin selvitään, en tiedä kuvittelenko vai katsooko myyjä minua tavallista pidempään.

Kotiin takaisin hoipertaen. Väsyttää taas niin p..keleesti... Mutta nyt on sentään suklaata ja cokista ;)


Hopis

Laiska sunnuntai vai käynnistymisvaikeuksia?

Joskus on vaikea sanoa kummasta on kyse... Harmaan synkkä päivä, sunnuntai, sohva ja hyvä kirja. Ajatus siitä, että pitäisi nousta ja tehdä jotain ei kiehdo pätkääkään. No, pääsinhän minä sentään sohvalta tähän tietokoneelle...

Vapisuttaa taas niin pirusti. Varmasti saisin vispattua kermavaahdot pariin täytekakkuun. Tekisi niin mieli käydä lähikaupassa ostamassa jotakin hyvää (=suklaata), mutta oikea jalka raahaa tänään aika pahasti. Pitäisi varmaan kokeilla niitä ehdotettuja "vaihtoehtoisia kävelytapoja". Vieläkin jaksan ihmetellä miksi juokseminen on helpompaa kuin kävely!

Kyllä minä luulen, että suklaa voittaa. Kunhan saisi itsensä ylös ja liikkeelle...


Hopis