Ennen liikkeelle lähtöä

Odottelen tässä Sinemetin vaikutuksen alkamista, että pääsisin kaupungille ja siitä sitten vielä porukoille. En olisi koskaan terveenä ollessa voinut edes kuvitella, että pelkkä pukeminen voisi olla niin raskasta ja uuvuttavaa mitä se nyt on. Kuinka on mahdollista, että toppi, jonka puin tai siis lähinnä tappelin päälleni, voi mennä niin tiukalle rullalle, että sitä saa kiskoa itku silmässä suoraksi? Tai kuinka on mahdollista, että housunlahkeet ovat ainakin viisinkertaisessa taitoksessa, vaikka juuri otit vaatteen käteeni? Asiat joita piti itsestäänselvyytenä terveenä ollessaan eivät sujukaan ihan noin vain...

Mutta nyt Sinemet alkaa tuntumaan ja katkomaan taas kahleet käsistä ja jaloista. Olen kohta vapaa, hetken verran, joten nyt kaupungille!!


T: Hopeapaju

Kiirettä pitää...

Niinpä niin, eläkeläisellä on aina kiire, eikö totta. Mukavaahan tuo toisaalta on, kun ei tarvitse koko ajan kotona istuskella, mutta olisi myös opittava, että tuo keho ei ole enää ihan niin yhteistyöhaluinen kuin terveenä ollessa ja levon tarve on joskus huutava. No, millonkas minä olen mitään ihan niin helpolla oppinut, heh.

Kuntosalilla ja fysioterapiassa käyminen on kohentanut oloa huomattavasti. Ilman liikuntaa olisin kyllä paljon huonommassa jamassa, en ymmärrä miksi tällaistä fysioterapiaa saa jo automaattisesti parkkisdiagnoosista, kun kuitenkin liikunnalla on niin valtava vaikutus kuntoon. Tämä hoitomuoto ei saisi olla niin "takkuisten takana" ja hankalasti saatavissa.

Ja nyt syömään, alkaa tuo puudutus suussa hellittämään, hammaslääkärissä siis tänään. Siitäkin tai ei siis hammaslääkäristä, vaan omista hampaiden kunnosta voin kyllä jurputtaa. Yli 30-vuotiaaksi reikiä nolla, nyt periaatteessa ehjiä hampaita nolla. Parkkisko tuon hammaskaluston on ruvennut rikkomaan niin pahasti?

Mutta semmoista tällä kertaa :)

T. Hopeapaju