Niinpä niin, eläkeläisellä on aina kiire, eikö totta. Mukavaahan tuo toisaalta on, kun ei tarvitse koko ajan kotona istuskella, mutta olisi myös opittava, että tuo keho ei ole enää ihan niin yhteistyöhaluinen kuin terveenä ollessa ja levon tarve on joskus huutava. No, millonkas minä olen mitään ihan niin helpolla oppinut, heh.
Kuntosalilla ja fysioterapiassa käyminen on kohentanut oloa huomattavasti. Ilman liikuntaa olisin kyllä paljon huonommassa jamassa, en ymmärrä miksi tällaistä fysioterapiaa saa jo automaattisesti parkkisdiagnoosista, kun kuitenkin liikunnalla on niin valtava vaikutus kuntoon. Tämä hoitomuoto ei saisi olla niin "takkuisten takana" ja hankalasti saatavissa.
Ja nyt syömään, alkaa tuo puudutus suussa hellittämään, hammaslääkärissä siis tänään. Siitäkin tai ei siis hammaslääkäristä, vaan omista hampaiden kunnosta voin kyllä jurputtaa. Yli 30-vuotiaaksi reikiä nolla, nyt periaatteessa ehjiä hampaita nolla. Parkkisko tuon hammaskaluston on ruvennut rikkomaan niin pahasti?
Mutta semmoista tällä kertaa :)
T. Hopeapaju
Parkinsonin tauti mukana matkassa
My life with Parkinson's disease... How to do it? My way: stubborn attitude mixed with humor, tears, friends and "enjoy your life now, not later "when you have time"...
glitter-graphics.com
