Piristystä aamuun

Millaiselta näyttää ihminen, jolla on Parkinsonin tauti?

... tai pikemminkin miltä meidän tulisi näyttää muiden mielestä?

Olen saanut usein kuulla tämän tyyppisiä kommentteja kertoessani ihmisille sairastavani Parkinsonin tautia:
- Mutta sinähän näytät hyvältä
- Et sinä näytä sairaalta
- Oletpas sinä pirteä
jne.
Nämä ovat yleensä hyvää tarkoittavia enkä loukkaannu niistä, mutta tämä on saanut minut ajattelemaan. Millainen mielikuva ihmisillä on henkilöstä, jolla on jokin parantumaton sairaus, erityisesti silloin, jos tämä sairaus on heille itselleen tuntematon. Luoko sana "sairaus" mielikuvan ihmisestä, joka jotenkin näkyvästi poikkeaa muista, ns. terveistä ihmisistä? Odotetaanko häneltä jotakin tietyntyyppistä käytöstä? Millaiset ennakkoluulot vaikuttavat tähän?

Itsekkin huomaan syyllistyväni tähän ajattelutapaan. Miettikääpä millainen ihminen tulee teille mieleen, jos kuulette jonkun esim näistä:

- Parkinsonin tauti
- MS-tauti
- Alzheimer
- syöpä
- HIV-positiivinen

Jep...

Lopuksi tähän kuva Parkinsonin tautia nyt seitsemän vuotta (diagnoosista sen verran) sairastaneesta 37-vuotiaasta naisesta (kuvaa on käsitelty vain taustan osalta ja lisätty nuo valonsäteet):

Että semmoista tällä kertaa :)

T: Hopeapaju

Tälläistä on taas tullut tehtyä

Ystäväni Jake otti minuun muutama viikko sitten yhteyttä ja kysyi haluaisinko uuden haasteen. Jake tunnetusti tarjoaa jotain, joka ei ole ihan niin helppoa toteuttaa, mutta taatusti palkitsevaa ja mielenkiintoista, joten vastaukseni oli oikeastaan heti myöntävä: "Mitä pitää tehdä?"

Tehtävä oli auttaa hänen kirjailijaystäväänsä Russell Brooksia parilla kuvalla, ja totta kai halusin mukaan. Joten tuloksena oli, että olen tutustunut todella mukavaan ihmiseen, saanut paljon lisää tietoa kirjailijan työstä ja vaikka sun mitä. Todella todella mielenkiintoista!!

Ja tässä muuten kuva, jonka lupasin puolestani laittaa facebook-sivuilleni, kuva minusta yhden hänen kirjansa kanssa:

Ennen liikkeelle lähtöä

Odottelen tässä Sinemetin vaikutuksen alkamista, että pääsisin kaupungille ja siitä sitten vielä porukoille. En olisi koskaan terveenä ollessa voinut edes kuvitella, että pelkkä pukeminen voisi olla niin raskasta ja uuvuttavaa mitä se nyt on. Kuinka on mahdollista, että toppi, jonka puin tai siis lähinnä tappelin päälleni, voi mennä niin tiukalle rullalle, että sitä saa kiskoa itku silmässä suoraksi? Tai kuinka on mahdollista, että housunlahkeet ovat ainakin viisinkertaisessa taitoksessa, vaikka juuri otit vaatteen käteeni? Asiat joita piti itsestäänselvyytenä terveenä ollessaan eivät sujukaan ihan noin vain...

Mutta nyt Sinemet alkaa tuntumaan ja katkomaan taas kahleet käsistä ja jaloista. Olen kohta vapaa, hetken verran, joten nyt kaupungille!!


T: Hopeapaju

Uusin projektini

Moikka taas

Olen taas uuden projektin kimpussa, tai no, ei nyt niin uuden, mutta silti... Muutama vuosi sitten lupasin ystävälleni auttaa häntä foorumin ylläpidossä, kun hän sen saa kasattua. No nyt se on pystyssä ja olemme urakoineet ja hienosäätäneet sitä, ja nyt alkaa näyttää toooodella hyvältä. Jos kiinnostaa, niin käykäähän vilkaisemassa FreakyWorld Media